Tiesitkö? ”Sitä kauhiaa Oolannin sotaa” käytiin Espoossa asti

Helsingistä Espooseen ajaessa voi Länsiväylän varrelta huomata palan yleiseurooppalaista historiaa.

Karhusaaressa, Karhusalmen puoleisella rannalla näkyy vieläkin Krimin sodan 1853–56 aikaisia maavalleja, jotka kuuluivat Suomenlinnan 17 kilometrin puolustusvyöhykkeeseen sen läntisimpänä kolkkana; itäisin pää sijaitsi Santahaminassa. Karhusaareen oli viety neljä tykkipatteria sekä suomalaisia tarkka-ampujia kivääriasemilleen.

Espoon Karhusaaren ja Hanasaaren välisessä Karhusalmessa lepää edelleen merenpohjassa kiviä täynnä olevia tukkisalvoksin suljettuja arkkuja, jotka muodostavat yli 60 metriä pitkän ja noin 5 metriä leveän väyläesteen. Rakennelman tarkoituksena oli estää laivojen kulkeminen salmesta.

Meren pohjassa edelleen makaavia arkkuja käytiin tutkimassa vuonna 2005, mistä löydöksistä voit käydä lukemassa lisää sukellusseura Teredo Navalis ry:n tuottamasta sukellusraportista.

Krimin sodan tulisin päänäyttämö sijaitsi Krimin niemimaalla, mutta sodan laineet liplattivat siis nykyisen Espoonkin alueelle saakka. Krimin sotaa kutsutaan myös itämaiseksi sodaksi sekä suomalaisittain Oolannin sodaksi.

Venäjä ja Turkki tukkanuottasilla

Krimin sodassa olivat vastakkain Venäjä ja Turkki. Suomi kuului Venäjään vuodesta 1809. Eurooppalainen suursota levisi myös Suomeen. Venäjä halusi laajeta suureksi merivallaksi salmin yhdistyvillä Mustallamerellä ja Välimerellä. Esteenä oli Turkki puolustamassa omia alueitaan. Kiistaan liittyi myös uskonnollisia erimielisyyksiä ortodoksien ja muslimien välillä Lähi-idän pyhistä paikoista.

Venäläis-ranskalaista jaakopinpainia Krimin sodan melskeissä..
Krimin sotaa pidetään ensimmäisenä mediasotana.
Piirros: Tuntematon

Iso-Britannia liittolaisineen eivät sietäneet Venäjän valtapyrkimyksiä, vaan ne pitivät Venäjää uhkana Euroopalle. Iso-Britannia julisti sodan Venäjälle ja antoi tukensa jo sodassa olevalle Turkille. Länsiliittouman tarkoituksena oli heikentää Venäjää laajentamalla sota-aluetta ja sitomalla Venäjän sotilasvoimia pois Mustaltamereltä Itämerelle.

Mustallamerellä oli tositohina ja yksistään Sevastopolin linnoituksen taistelussa kuoli päivässä tuhansittain miehiä. Koleran kaltaiset kulkutaudit kaatoivat sotilaita molemmilla puolella enemmän kuin itse sotatoimet. Itämerellä sodan uhriluvut pysyivät maltillisempina – esimerkiksi Suomenlinnan taistelussa venäläisiä kuoli 55 ja haavoittui 205. Vaikka tsaari asui Pietarissa, Itämeri toimi sodan sivunäyttämönä.

Venäjä hävisi sodan vuonna 1856, minkä seurauksena sen vaikutusvalta lännessä kutistui merkittävästi.

Suomenlinna puolustautui

Vihollinen saapui suurella laivastolla. Oolannin sodan ensimmäinen tulitaistelu Suomessa käytiin toukokuussa 1854 Tammisaaren lähellä kahden brittiläisen sotalaivan ja venäläis-suomalaisen tykkipatterin välillä.

Suurin menetys koettiin, kun länsiliittouma räjäytti venäläisten suuren ja tärkeän Bomarsundin linnoituksen Ahvenanmaalla. Suomalaisia Bomarsundin puolustajia vietiin sotavankeuteen Brittein saarille. Nykyisen Kotkan paikalla sijainnut Ruotsinsalmen linnoitus joutui myös vihollisen tuhoamaksi, muta Suomenlinna sen sijaan kykeni puolustautumaan.

Pohjanlahti ei selvinnyt ilman vihollisen raivoa. Kokkolassa, Oulussa ja Raahessa vihollinen hävitti laivoja, makasiineja ja tervavarastoja.

Rannikolla taisteltiin perheen ja kodin puolesta

Suomella ei ollut varsinaista armeijaa eikä asevelvollisuutta 1800-luvun puolivälissä. Puolustuksesta vastasi venäläinen sotaväki. Ainoat pysyvämmät suomalaiset joukko-osastot olivat tarkka-ampujapataljoona sekä laivastossa meriekipaasi. Krimin sodan takia oli saatava suomalaiset mukaan. Siksi uusia suomalaisia pataljoonia perustettiin eri puolille Suomea venäläisten joukkojen rinnalle. Arviot eri lähteissä vaihtelevat, mutta suomalaisia sotilaita saattoi olla yhteensä jopa 10 000, joista osa lähetettiin
Mustallemerelle.

Brittiläiset laivat pommittivat Suomen rannikkoa Krimin sodan aikaan.
Maalaus: George Mounsey Wheatley Atkinson (n. 1806 – 1884)

Rannikon siviiliväestön osallistuminen sotaan armeijan lisäksi oli merkittävää. Siviiliväestö puolusti ennen kaikkea omaa perhettään, kotejaan, elinkeinoaan ja paikallista aluettaan – suuren ja mahtavan Venäjän puolustaminen lieni sivuseikka.

Suomalaisten siviileiden tuli majoittaa, muonittaa ja kyydittää niin venäläistä kuin suomalaistakin sotaväkeä. Suomalaiset rakensivat kasarmeja ja sairaaloita sekä infrastruktuurin uuteen tärkeään tiedonkulun keksintöön, lennättimeen.

Sota poiki Suomelle poliittista pelivaraa

Suomi saavutti tsaarin luottamuksen Venäjän puolustajana. Tsaari suhtautui suopeasti suomalaisten ponnisteluihin ja uskollisuuteen Oolannin sodassa. Tästä seurasi muun muassa säätyvaltiopäivien pito vuonna 1863.

Suomalainen poliittinen elämä pääsi alkuun vähitellen Oolannin sodan jälkeen. Tämä johti Suomen autonomian vahvistumiseen, mikä puolestaan viitoitti tietä suomalaisuusaatteelle ja edelleen itsenäistymispyrkimyksiin.

Laulu Oolannin sodasta on selvinnyt elävänä näihin päiviin laulu ”Se Oolannin sota oli kauhia”. Veisu syntyi Iso-Britannian Lewisissä vankina olleiden suomalaisten tarkka-ampujien parissa. Sen tekijäksi on voitu jäljittää Bomarsundin ja Lewisin sairastuvilla toiminut välskäri Johan Wallenius, joka oli aikanaan ollut Hämeessä opiskelemassa kanttoriksi. Laulun heroistinen henki kuvaa Bomarsundin ensimmäistä torjuttua iskua.

EIJA PIRINEN
eija.pirinen@kolumbus.fi

Lähteet:
– Corpus IV: Suomen historian käännekohtia (Asiainen, Marjomaa, Nurmiainen, Väntänen, West / Tammi, 2009)
– Krimin sota, Venäjä ja suomalaiset. Siviilit rannikoiden puolustajina ja sen vaikutus sotatoimiin sekä Venäjän suomensuhteisiin (Auvinen, väitöskirja, Turun yliopisto, 2015)
– Kauhia Oolannin sota. Krimin sota Suomessa 1854 – 1855 (Johnsson & Malmberg / John Nurmisen säätiö, 2013)
– Suomalaisten taistelut. Ruotsin, Venäjän ja itsenäisen Suomen riveissä (Manninen / Tammi 2007)
– Salaisuus pinnan alla: Karhusalmi (Sorvali, Espoon kaupunki, 2019)
– Sagan om sången” (Niinimäki & Örjans / artikkeli Nya Ålandissa, 2004)
– Oolannin sotalaulu syntyi engelsmannin vankeudessa (artikkeli Turun Sanomissa, 2004)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: